Luontainen optimismini saa litsareita napakkaan tahtiin kuten maahan tähän aikaan vuodesta putoavat ylikypsät mangot.
Ilmastotavoitteiden ja suurimpien saastuttajien toimenpiteiden ero näyttää lähes mahdottomalta kuilulta.

YK :n ilmastokokous on Brasilian sademetsän reunaslummissa vaikeiden olosuhteiden ja lentoyhteyksien päässä yksinkertaisesti siksi, koska tämä on presidentti Lulan kannatusaluetta. Köyhä Belem saa tästä maailmanluokan joululahjarahan.

Kaupungin edustalla kelluu kokousedustajien majoitukseksi saapuneita laivoja sillä hotellit ovat paitsi olleet täynnä jo kuukausia , myös hinnat moninkertaistuvat viikottain. Eikä maksettua majoitusta välttämättä löydy lainkaan, kuulin monelta.
Laivat hytteineen lähtevät joka tapauksessa lauantaina, on täällä saatu mitään aikaan tai ei.

Siksi ennustan, että tällä kertaa julistukset ja päätökset saadaan ajoissa valmiiksi tai jäämme tänne jumiin.
Kuinka edistyksellisiä ne tällä kertaa ovat, onkin sitten toinen kysymys .

Yrittää kannattaa kuitenkin.

Paine Brasiliaa kohtaa on suuri, sillä harvalla valtiolla on kokoa ja voimaa vaikuttaa Kiinaan ja Intiaan kuten Brasilialla.
Kiinalla on täällä suuri osasto, jonne jonotetaan. Ainakin muovikrääsää hakemaan, johon tarvittiin vartijoita ihmismassaa hallitsemaan.
Kiina on paitsi maailman suurin saastuttaja myös suurin puhtaan energian teknologian tuottaja sähköautoista aurinkopaneeleihin ja akkuihin. Kiina näyttää neuvotteluissa muuttaneen myös taktiikkaansa vaikka Dubain kokoukseen verrattuna aktiivisemmaksi kehittäjäksi. Neuvottelijat on näköjään vaihdettu nuorempiin myyntimiehiin.

Mikäli uusiutuviin energioihin investoiminen jatkuu , pienenee myös fossiilisten polttoaineiden käyttö, koska dollarit ratkaisevat - ei kriisitietoisuus.
Koska tosiasioista ei ole epäselvyyttä.

Tänne lentäessäni Euroopan kokoisen Brasilian yli näin valoisan alueen sademetsän yllä.
Sademetsä palaa.